Kiireistä on ollut muutenkin, sisustamista, töitä, treenaamisen uudelleen herättämistä ja keittiössä häärimistä. Muhun iski uuden asunnon myötä kauhea leipomiskärpänen, oon kokeillu kaikkia uusia reseptejä ja sillä syyllä saanu ihmisiä käymään kahvilla. ;) haha, ihan niinkuin muutoin ei tota sosiaalista elämää olis...
Oon siis supersosiaalinen, mottona; ystäviä ei oo koskaan liikaa. No, ehkä joskus. Varsinkin niitä miespuolisia. Avioeron ja laihdutuksen myötä on auennut ihan uudet ympyrät meikätytölle, ja siitäkös mä olen huumaantunut. Ikinä en ole oikein saanut sellaista huomiota miehiltä, johtunee osiltaan myös siitä, että olen seurustellut melkein aina. Mutta nyt, korkkarit kattoon tää elämä on mun! Ja siis sitä unelmien prinssiähän mä tässä haeskelen, Vielä ei ole sattunut kohdalle, mutta hauskaa on ollut etsiessä. Niinkuin äidillenikin laitoin, ei tarviisi olla edes prinssi kunhan olisi iso sydän ja paksu lompakko. Tai edes se sydän. :)
Olen myös hakenut ahkerasti uutta työtä, ja haastattelussakin kävin, tällä viikolla pitäisi puhelimen soida niissä merkeissä. Työ olisi todella mielenkiintoista, päihde- ja mielenterveys puolella, mutta hieman jäin miettimään kun siellä tehtäisiin viikonloput yksin. Asukkaita kuitenkin on se 10, että en tiedä onko se nyt ihan viisasta/laillista. Mutta jännityksellä odottaen, ottaisin paikan kuitenkin ehkä vastaan jos sitä tarjotaan. Olen niin kyllästynyt nykyiseen työhöni, ei mitään haastetta ja yksinäistäkin siellä on.
Mulla olisi niin paljon kirjoitettavaa, mutta tulisi todella sekainen päivitys, ettei saisi mitään tolkkua :D
Ai niin, liityin vihdoin ja viimein Instagramiin ja koukutuin siihenkin! Voi hyvänen aika mun kanssa... taijamaarit nimellä löytää, päivittelen sinne enemmänkin elämäni asioita kuin tänne. Nähtävästi :)
PS. jännityksellä odottaen, huomenna pitäisi olla treffit joita olen odottanut kohta kolmisen viikkoa. Tyyppi siis työskentelee ma-to tällä samalla paikkakunnalla kuin minä asun, ja löydettiin toisemme mistäpä-muualtakaan-kuin..... TINDERISTÄ :) ollaan monesti sovittu että nähdään silloin ja silloin, mutta hän on aina perunut vedoten töihinsä. No tänään taas oli sovittuna tapaaminen ja yllätys yllätys tulee viesti "sori mut en pääse tänään plaa plaa plaa". Minä sitten vähän jo hermostuin ja vastailin todella lyhyillä vastauksilla, niin mitä tekee mies! Soittaa ja ehdottaa että ajelisi huomenna tänne(asuu siis pysyvästi n. 150km päässä ja on täällä vain urakkahommissa) töidensä jälkeen. Sanoin ihan suoraan, että en usko ennenku näen hänet oven takana seisomassa, hihi. Tätä kirjoitusta kirjoittaessa whatsappiin tuli viesti "Jännittää". No, niin minuakin sittenhän meitä on kaksi :) Wish me luck, että nyt edes oikeasti nähtäisiin! Muuta en toivo tällä hetkellä.
Treenailu on nyt jääny todella vähälle, koiran kanssa siis tulee lenkkeiltyä, mutta paljoa ei puntti ole noussut. Paitsi toissa aamuna, heräsin ihan ilman mitään syytä klo 5.25, olin ennen 7 lenkillä(voitte kuvitella koiran ilmettä, kun se on tottunut pääsemään vasta 8 jälkeen lenkille) ja tein vielä siihen päälle lihaskunto treenin. Jeij minä!
Aamutreenin jälkeen hymyilyttää :)
