Työskentelen tällä hetkellä henkilökohtaisena avustajana selkävammapotilaalle, työpäiviin kuuluu lähinnä jumppaamista ja ulkoilua sään sallimissa rajoissa. Hain työpaikkaa ihan huvikseen, olin siis ollut jo kuukauden kotona ja pikkuhiljaa alko tuntua että lomailu sais riittää. Pääsin heti seuraavana päivänä haastatteluun, ja tiedon että olin tullut valituksi. Hieno tunnehan se oli, mutta nyt se tunne on vaihtunut tylsyydeksi. Kaipaan työelämään haasteita, enemmän ammatillisuutta(olen siis lähihoitaja) ja ennenkaikkea ihmisiä! Asiakkaani asuu siis puolisonsa kanssa kirkonkylän ulkopuolella peltojen keskellä, ulkona liikkuminen on hyvin rajoitettua eikä siellä paljoa törmää ihmisiin. Voi niitä päiviä kun on aika esim. fysioterapiaan, ne tuntuvat ihan juhlalta!
Joka päivä töiden jälkeen istun tietokoneelle ja selailen avoimia työpaikkoja. Haasteena on vain se, että en tiedä mille paikkakunnalle hakisin, ja vaatimuksena olisi säännöllinen työaika. Olen ihmisenä sellainen, joka kyllästyy kauhean nopeasti samaan, joten työssä saisi olla todella paljon erilaisia päivä. Ehdotuksia, palomies, taksinkuljettaja, eläintenhoitaja? Yhtenä epätoivon hetkenä melkein hain jo jatko-opiskelu paikkaa, mutta onneksi maltoin mieleni! Ehkä kuitenkin ensin muutama vuosi töitä ja vähän pesämunan tekoa ennen opiskeluja, mutta esim. fysioterapeutti tai terveydenhoitaja on alkanut kiinnostamaan. Maybe someday! ;)
Huoh, ajattelin että tänne purkautuminen hiljentäisi edes yhdeksi yöksi tuon rakkaan ajatusmaailmani, mutta turha toivo. Ehkä alan väittelemään itseni kanssa, katsotaan kumpi väsyy ensin minä vai minä?
Tässä tämän hetkinen oloni tiivistettynä, haha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti